TAMMIKUUN YRITYS ON KAARINA-LEHTI
- Kaarina-lehti 35 v.

Jutun lopussa Kaarina-lehden vinkit yrityksille lehdille tiedottamisesta!

• Ilmestyi ensimmäisen kerran 12.9.1985
• Tilauslehti, ilmestyy kerran viikossa, kerran kuussa laajajakelu
• Päätoimittaja Taina Tukia
www.kaarina-lehti.fi

Kaarina-lehden jokaisella ilmestyvällä numerolla on keskimäärin 21 000 lukijaa. Kuukausittainen lukijamäärä nousee kerran viikossa ilmestyvällä lehdellä peräti 34 000 lukijaan, eli näin moni on lukenut vähintään yhden kuukauden aikana ilmestyneen lehden, joko printtinä tai diginä.

Maria Kesti ja Tessa Kukkonen Kaarina-lehden toimistolla, tietokoneelta vilkuttelevat Taina Tukia, Heinimaija Hirvonen ja Ann-Mari Siikalampi.

Maria Kesti ja Tessa Kukkonen Kaarina-lehden toimistolla, tietokoneelta vilkuttelevat 
Taina Tukia, Heinimaija Hirvonen ja Ann-Mari Siikalampi.


Päätoimittaja Taina Tukia

Päätoimittaja Taina Tukia

Pitkän linjan paikallislehtikasvo, tuttu jo aiemmalta jaksolta Kaarina-lehden päätoimittajana (vuodet 1995-2000) ja nyt aloittanut tehtävässä 12/2017. Organisaattori, joka on parhaimmillaan pienessä kiireessä. Työsarkaa tällä hetkellä Kaarina-lehden lisäksi myös Kunnallislehti, jonka toimitus sijaitsee Paimiossa. Päätoimittajan tavoittaa halutessaan ja sovitusti kasvokkain toimituksessa joko Kaarinassa tai Paimiossa mutta myös ”kenttätyöstä” eli jutunteosta. Vuosien kokemuksella uskon, että paikallisuutisissa on särmää, ja muutoksissa riittää uutisoitavaa. Motto: tekemällä oppii jokainen.
(Tiedot Kaarina-lehden verkkosivuilta.)

Päätoimittaja Taina Tukia


Taina: 35 vuotta sitten Peimarin Kustannus Oy perusti Kaarina-lehden. Toimin silloin saman yhtiön toisen lehden, Kunnallislehden, palveluksessa toimitussihteerinä. Olen sivusta seurannut Kaarina-lehden syntymää. Peimarin Kustannus oli perheyritys ja sillä oli pitkä kokemus paikallislehden tekemisestä. Kaarina oli mielenkiintoinen ja voimakkaasti kasvava alue ja siellä toimi paikallislehti Rannikkoseutu, jonka pääpaikka oli Raisiossa. Tuntuma oli se, että Rannikkoseutu koettiin kaukaiseksi - siinä oli kuitenkin Turku välissä. Aluksi Kaarina-lehti ilmestyi kerran kuussa, seuraavan vuoden alusta kerran viikossa. Neljässä kuukaudessa osoittautui, että uudelle lehdelle oli tarvetta.

Miten siirryit Kaarina-lehteen?

Seurasin Paimiosta käsin Kaarina-lehden ensimmäisiä vuosia ja sitten siirryin Kaarina-lehteen päätoimittajaksi. Olin päätoimittajana 1995-2000, sen jälkeen välissä oli muutama muu päätoimittaja ja nyt toimin taas päätoimittajana sekä Kaarina-lehdessä että Kunnallislehdessä. Kustantajakin on tässä vuosien varrella vaihtunut Salon Seudun Sanomiksi, joka on TS-yhtymän yhtiö. Molemmat lehdet, Kaarina-lehti ja Kunnallislehti, kuuluvat Turun Sanomien paikallislehtiryhmään.

Asukkaiden suuntaan Kaarina-lehti rakentaa yhteisöllisyyttä ja kaarinalaisuutta.

Miten korona on vaikuttanut työskentelyyn lehdessä?

Kyllä korona ja tämä etätyöskentely koettelee, ja se että kontaktit ovat vähissä. Sanoin jo keväällä, kun etätyötä hypetettiin kovasti, että kyllä se nurjakin puoli tulee vielä esille, jos tämä pitkään kestää. Luonteva mukava kanssakäyminen jää vähiin. Työpaikoilla ja yrityksissä on ollut lomautuksia ym, sekin hajottaa työyhteisöä. Kaarina-lehdessä ei ole lomautuksia ollut. Toivon kovasti, että lääketiede löytää hyvät rokotesysteemit.

Onko korona näkynyt ilmoitusmyynnissä?

Taina: Noin 25% on ilmoitusmyynti pienempi kuin aikaisempina vuosina. Sama kehitys näkyy medioissa ympäri maan. Totta kai korona näkyy kaikilla aloilla ja meillä sitä kautta, että toimimme pitkälti yrityksiltä tulevien mainostulojen varassa.

 

Tuottaja, toimittaja Maria Kesti

Tuottaja, toimittaja Maria Kesti


Piispanristin ala-asteen, Veitenmäen ja Vaarniemen yläasteiden ja Kaarinan lukion Paraisille muuttanut kasvatti palasi yrittäjänä lehteen, jossa sai ensimmäiset oppinsa toimittajantyöstä. Toimittaja, jolla on humanistin sydän ja insinöörin mieli. Työskentelee mieluiten keskiyöllä, nauttii hyvästä kielestä, vanhoista taloista ja metsistä. Toiminut takavuosina myös ilmaisutaidon opettajana, mediatutkijana ja kielenhuoltajana. Pitää jännittävänä sitä, että oma työalusta – media – on yhteiskunnallisen vallankumouksen myrskynsilmässä, jossa internet muovaa uusiksi sen, miten ja mistä uutisia luetaan ja jaetaan.
(Tiedot Kaarina-lehden verkkosivuilta.)

Maria: Olen vuonna -75 syntynyt, niin olen ollut 10-11-vuotias kun Kaarina-lehti on perustettu. Muistan, että aiemmin luettiin Rannikkoseutua. Minun joitakin satujani on julkaistu Rannikkoseudussa.

Tämä rakennus, jossa Kaarina-lehden toimitus nykyisin sijaitsee, on minulle erittäin tuttu lapsuudesta, koska äidilläni oli vuosikymmeniä Kaarinan Optiikka nykyisen Parturi-kampaamo Rilekan tiloissa ja olen pyörinyt täällä paljon. Äitini oli aktiivinen yrittäjäyhdistyksessä.

Vuodenvaihteessa tulee kolmas vuosi täyteen tuottajana Kaarina-lehdessä. Olen alun perin tullut alalle Kaarina-lehden kautta. Täällä oli silloin Kimmo Parikka päätoimittajana ja Tapani Mylly oli toimittajana (toimii nyt Meyer Turun viestintäpäällikkönä). Tapani on vanha luokkakaveri. Opiskelin ja oli kauhea rahapula ja keksin, että jos alkaisin myymään pilakuvia. Kaarina-lehdessä oli julkaistu pilakuvia ja pistin Tapanille viestiä, että mitä olette niistä maksaneet. Tarkoitukseni oli kartoittaa hintoja ja tarjota muihin lehtiin. Mutta Tapani kysyikin, haluanko tehdä pilakuvia Kaarina-lehteen ja tulla tekemään myös artikkeleita freelancerina, hän kun tunsi minut. Tulin sitten tänne tekemään juttuja sivutyönä opintojen ohessa ja ensimmäiset kuvat järjestelmäkameralla otin Kaarina-lehteen.

Myöhemmin työskentelin Kunnallislehdessä muutaman vuoden ja sitten siirryin freelanceriksi. Tein töitä Kunnallislehden lisäksi aikakauslehdille ja Turun Sanomille. Keväällä 2017 tulin auttelemaan Kaarina-lehteen parin päivän varoitusajalla. Tein Heinimaijan kanssa yhteistyötä, ja hän oli pikemminkin silloin tuottajana ja minä toimittajana. Olin aluksi vuorotellen freelancerina ja vuoroin auttelin Kaarina-lehdessä. Vuodenvaihteessa 2017/2018 siirryin Kaarina-lehden tuottajan tehtäviin. Tällä hetkellä teen tätä tuottajan työtä yrittäjänä, 30h/viikossa. Yhden päivän viikossa teen muille lehdille esimerkiksi irtoartikkeleita ja välillä vaikka vaan lepään.

Olen tehnyt paljon kaikkea muutakin. Minulla on väitöskirja kesken mediatutkimuksessa ja olen ollut vuoden apurahatutkijanakin. Olen toiminut myös viestinnän ja ilmaisun kouluttajana ja opettajana.

Teemme puolueettomia artikkeleita, seuraamme kuntapäätökset ja mitä yhdistykset ja seurat tekevät. Minun käsieni ja sormieni läpi virtaa se, mitä lehteen tulee ja mitä ei tule, ja tulevatko ne isoina vai pieninä. Taina, joka on sekä Kaarina-lehden että Kunnallislehden päätoimittaja, kokoaa Kunnallislehteä ja hoitaa täällä Kaarinassa ennen kaikkea hallinnolliset asiat. Hän on myös se, joka sanoo viimeisen sanan, jos mietitään, onko jokin mielipidekirjoitus solvaava, tai voiko jonkun nimen julkaista tms. oikeudelliset asiat. Kaarina-lehti on hyvin tarkkaan luettu lehti, ja jos mokaa niin se myöskin kuuluu.

Kun olemme pieni toimitus, niin olemme näin korona-aikana kovin haavoittuvainen, jos joku sairastuisi.

 

Toimittaja Heinimaija Hirvonen

Toimittaja Heinimaija Hirvonen


Sukunsa juurille Varsinais-Suomeen muuttanut pohjoiskarjalainen, joka rakastaa yli kaiken jalkapalloa, hyviä tarinoita, kuumasti porottavaa aurinkoa ja karkkipäiviä. Innostuu erityisesti epäkohtiin puuttumisesta, tavallisten ihmisten elämäntarinoista ja on helposti suostuteltavissa mukaan erilaisiin tempauksiin. On hypännyt haastateltavien yllyttämänä laskuvarjolla alas kolmen kilometrin korkeudesta, sukeltanut 11 metrin syvyyteen ja ryöminyt maanalaiseen kallioluolaan. Odottaa seuraavaa haastetta.
(Tiedot Kaarina-lehden verkkosivuilta.)


Maria: Heinimaija työskentelee nyt kolmipäiväisenä. Hän tekee ennen kaikkea artikkeleita. Minä ja Heinimaija toimimme työparina. Ideoidaan ja mietitään yhdessä, mitä uutta on ja funtsitaan juttuja.

Heinimaija: Olen tullut Kaarina-lehteen syksyllä 2011. Olin Turun Sanomissa kaksi kesää ja toisen kesän lopussa olin valmistumassa Jyväskylän yliopistosta journalistiikasta, kun ehkä muutamaa viikkoa ennen kesätyöni loppua huomasin, että Kaarina-lehdessä on toimittajan paikka auki. Siirryin suoraan Turun Sanomista Kaarina-lehteen. 

Olen kotoisin Pohjois-Karjalasta ja kun siirryin Kaarina-lehteen, en tiennyt yhtään mitään Kaarinasta. Kävin ennen työhaastatteluani Kuusiston linnanraunioilla, että pystyn työhaastattelussa sanomaan jotakin, tai tuomaan esiin edes jotain paikallistuntemusta.

Tessa (Terese Kukkonen): Silloin kun Heinimaija aloitti, niin kännyköissä ei ollut vielä navigaattoreita Meillä on edelleen tuossa toimituksen seinällä iso kartta. Heinimaija kysyi aina, että miten sinne ajetaan ja kartalta näytettiin. Usein se päätyi siihen, että Heinimaija soittaa, ettei löydy - mikä katu ja mihin päin.

Heinimaija: Minulla on maailmankaikkeuden huonoin suuntavaisto. Navigaattori olikin ensimmäisiä ostoksia autoon.

Minulla oli paikallislehdistä kuva, joka ei välttämättä ollut mairitteleva. Tämä perustui käsitykseen, joka oli tullut kotiseutuni lehdestä. Kauhukuvani oli sellainen, kun siellä oli usein juttu "Nyt kaadettiin tämmöinen hirvi" ja sitten siinä oli hirviporukka ympärillä. Metsästysseuroista olen kyllä täälläkin tehnyt juttuja, mutta uutisia ja mielenkiintoisia juttuja, en yhtäkään hirvenkaatojuttua.

Taina: Tuo Heinimaijan kertomus on kyllä kuvaava. Olen itse Pohjanmaalta, Lapualta kotoisin ja Lapuan Sanomat on siellä paikallislehti, jolla on pitkä historia. Koko maassa on edelleen 140-150 paikallislehteä ja kyllä niissä kirjoa on. Ne elävät kukin kulkien samaa jalkaa siellä asuvien ihmisten kanssa. Meillähän on ilo ja onni työskennellä kasvavalla ja virkeällä alueella, jossa on paljon toimintaa ja kehitystä. Muunkinlaisia ympäristöjä on ja silloin se rajaa tekemistä lehdessä.

Maria: Kaarina-lehti on paikallislehdeksi hirmuisen kunnianhimoinen. Meillä on todella kovat tekijät ja meidän henkilökunnasta osa tekee töitä myös aikakausilehtiin. Harvalla paikkakunnalla on näin laadukasta paikallislehteä. Täytyy itse tässä vähän häntää nostaa!

Heinimaija: Se mistä tykkäsin, kun tulin Kaarina-lehteen, oli että paikallislehdessä pystyi tekemään töitä tosi monipuolisesti. Esimerkiksi Turun Sanomissa työskentelin kulttuuritoimituksessa ja tein vain kulttuurijuttuja, mutta Kaarina-lehdessä teen juttuja kaikista aihealueista. Se on todella haastavaa, mutta myös mielenkiintoista ja monipuolista.

Nyt työnkuva on ollut vähän erilainen, kun olen kolmepäiväisenä. Teen edelleen monipuolisesti, mutta onhan se eri, kun työpäiviä on viikossa kaksi vähemmän.

Työskentelen osa-aikaisena omasta toiveestani, suurimpana syynä se, että minulla on kotona kaksi pientä lasta. Toinen syy on se, että haaveilin pitkään pitkien artikkelien kirjoittamisesta. Kirjoitan nyt päätyön ohessa säännöllisesti henkilöjuttuja aikakauslehtiin. Pitkien juttujen kirjoittaminen on erilaista kuin nopeatahtinen sanomalehtityö ja hyvää vastapainoa sille. Olen todella kiitollinen, että Kaarina-lehdessä on oltu joustavia ja olen voinut yhdistää tällä tavalla työn, pikkulapsiarjen ja intohimoni pitkiin henkkareihin.

Teet sekä yksityisten ihmisten että yritysten kanssa töitä - miten nämä jakautuvat?

Heinimaija: Se riippuu viikosta. Teen ylipäätään uutisia, joissa talousuutiset ja yritykset ovat yksi osa. Tänäänkin on yhden yrittäjän haastattelu ja kyllä minä ainakin pari kertaa kuussa yrittäjiä tapaan työni puolesta.

Miten te, Maria ja Heinimaija, jaatte työtehtäviä, kun toimitte työparina?

Maria: Jako tapahtuu vaihdellen. Usein se, joka idean keksii myös toteuttaa sen, mutta ei ole mitään selkeää jakoperustetta.

Kaarina-lehdessä julkaistaan artikkeleita myös lehden vakituisilta avustajilta, joita ovat esimerkiksi: Pekka Tenhonen, Mikko Perttunen, Jari Malm, Jan Sundman, Ina Virtanen, Jaana Pakarinen, Ada Potinkara.


Myyntineuvottelija Tessa Kukkonen

Ilmoitusmyyjä Terese Kukkonen

Iloinen, reipas ja periksiantamaton persoona, jonka harrastuksiin kuuluvat muun muassa salilla käyminen, hiihtäminen ja rullaluistelu. Odottaa malttamattomana kevään ensi tuoksua ja haaveilee pääsevänsä jonakin päivänä matkalle jonnekin hyvin, hyvin kauas uimaan delfiinien kanssa.
(Tiedot Kaarina-lehden verkkosivuilta.)


Tessa: 10 vuotta on vierähtänyt Kaarina lehdessä. Olen siis ilmoitusmyyjä ja myyntineuvottelija. Asiakaspalvelua oli aiemmin enemmän. Aikoinaan kun tammikuussa lähti Kaarina-lehden laskut, niin Martat olivat keittämässä kahvia ja eläkeläiset kävivät täällä maksamassa laskut. Sitä kesti noin kahden viikon ajan. Laskutin lehdet heiltä ja kiikutin laskut pankkiin, ja toki siinä jaariteltiin myös ja vaihdeltiin kuulumiset.

Entisaikaan täällä toimituksessa oli paljon enemmän porukkaa paikalla: oli ilmoitusvalmistus, sitten oli tuottaja/päätoimittaja, toimittajat ja minä ilmoitusmyyjänä. Kaarina-lehti teki minusta jutun, kun aloitin täällä - tallessa on ja sitä on hauska lukea jälkeenkinpäin.

Onko sinulla kokopäivätyö ja mitä työsi käsittää?

Tessa: Kokopäivätyötä tämä on ollut ja normaaliarjessa olen maanantaista keskiviikkoon täällä toimituksessa ja silloin minulle kuuluu asiakaspalvelu. Viimeiset seitsemän vuotta olen tehnyt torstain ja perjantain etänä, mikä antaa totaalisen työrauhan. Viimeiset seitsemän vuotta olen myös ollut provisiopalkkainen. Kaarina-lehden lisäksi teen töitä muihinkin paikallislehtiin. Olen tehnyt töitä mm. Laitilan Sanomissa ja Auranmaan Viikkolehdessä, mutta Kaarina-lehti on se, josta en luovu.

Kymmenen vuoden aikana on luotu asiakassuhteita, mutta maailma muuttuu koko ajan, eikä voi laskea vain sopimusasiakkaiden varaan. Ja onhan täällä kilpailua, kun on Aamuset ja Turkulainen, jotka ovat ilmaisjakelulehtiä, lisäksi Turun Sanomat, Turun Tienoo ja Seutusanomat, Paraisten kuulutukset.

Paraisilta saamme positiivista palautetta, että Kaarina -lehdessä on paljon luettavaa suomenkielisille paraislaisille.

Kesälehti jaetaan jokaiseen talouteen ja Kesälehden myötä on älyttömän lämpimät suhteet saariston yrittäjiin ja meiltä ilmestyy juhannusviikolla Kesäplussa, jossa on kaikki paikallislehdet yhdessä ja jokaisesta alueesta on jotain matkailuun liittyvää. Viime kesänä Kesäplussa siirtyi kokonaan verkkojulkaisuksi.

Kaarina-lehti jaetaan laajalevikkinä noin kerran kuussa kaikkiin talouksiin, jossa ei ole mainoskieltoa.

Korona on tehnyt sen, että asiakkaiden kanssa hoidellaan työasiat puhelimella ja sähköpostilla ja kun tämän korona-aika on venynyt, niin varsinkin uudemmilta yrityksiltä on tullut sitä, että pitäisi saada jo kasvot äänelle. Eli kyllä tässä kaipaa itse kukin sitä, että tapaisi taas ihmisiä kasvokkain.

Mikä on printtimainonnan asema tänä päivänä?

Tessa: Nykyään on tarjolla aivan valtavasti google-mainontaa ja muuta sellaista, ja asiakkaat menevät jo vähän sekaisin, että missä pitää olla ja kuka lupaa näkyvyyttä missäkin. Yrittäjät miettivät todella paljon, mitä kautta heidän asiakkaansa tulevat. Kun Kaarina kasvaa koko ajan ja tänne tulee ihmisiä muualta, niin laajalevikki palvelee kaikkia ja siinä on myös ajattomampaa asiaa ja se tuo yhdistyksiäkin esille. Monille tuleekin yllätyksenä, että Kaarina-lehti ilmestyy kerran viikossa ja on tilattava lehti.

Kaarina-lehti luetaan hyvin kannesta kanteen vaikka talouteen tulisi Turun Sanomatkin. Olemme saaneet palautetta, että Kaarina-lehdestä saa parhaimman vastineen rahoilleen.

Maria: Myös turkulaiset yritykset ovat kiinnostuneita mainostamaan Kaarina-lehdessä vaikuttavuuden vuoksi. Digi-näköislehteä luetaan myös enenevässä määrin ja tilaukset ovat kasvussa. Kaarina-lehti on vielä sen kokoinen, että sitä on mukava lukea kännykälläkin. Ja kaarinalehti.fi -sivustollamme (maksumuurin takana) on 95 % lehden artikkeleista ja niitä yksittäisiä artikkeleita on helppo jakaa somessa, mikä taas tuo uusia tilaajia. Tiistai-iltana klo 22.00 pääsee lukemaan diginä keskiviikon lehden.

Myynti ja toimitus ovat jo ihan lainsäädännöllisesti erikseen. Meidän täytyy pysyä puolueettomina. Vaikka teemme esimerkiksi hyvänmielen artikkeleita yrityksistä, niin olemme myös se taho, joka kirjoittaa myös ikävät uutiset, kun jotain tapahtuu, esimerkiksi yritys rikkoo lakia tms. Tehdään tiimityötä, mutta työn fokus erilainen myynnin ja toimituksen puolella.

Mitä mieltä olette Kaarinan kaupungin toimittamasta asukaslehdestä?

Maria: Onhan se meille kilpailija. Uusille asukkaille asukaslehti on tietysti tärkeä.
Mutta meidän ja Kaarinan kaupungin yhteistyö toimii todella hyvin. Monessa kohdin edut ovat yhteiset ja kaupungin kulttuurituottaja Maija Leino on ollut oikea aarre. Kaupunki on joustanut, että olemme esimerkiksi saaneet kertoa jonkin asian ensimmäisenä.

Aiemmin lehti oli ainoa foorumi, jossa voitiin tiedottaa asioista, nyt kunnat ja kaupungit viestivät ja somettavat itse. Samoin ennen urheilutulokset katsottiin lehdistä ja nyt ne voidaan katsoa seurojen ym. omilta sivuilta. Jos paikallislehti ilmestyy kerran viikossa, niin tulostiedot ovat usein jo vanhaa tietoa, kun lehti ilmestyy. Tätä ei meidän kannata jäädä surkuttelemaan, vaan meidän on tehtävä työmme niin hyvin, että nykylukijatkin odottavat innostuneena paikallislehden kolahtamista postiluukusta.

 

Myyntineuvottelija Ann-Mari Siikalampi hevosen selässä Myyntineuvottelija Ann-Mari Siikalampi

Ilmoitusmyyjä Ann-Mari Siikalampi

Työn touhussa jo kukonlaulun aikaan, vaikka muut vielä hierovat unihiekkaa silmistään. Nauttii työnsä vapaudesta. Kun saa määritellä omat työaikansa, jää aikaa myös perheelle, miehelle ja kolmelle tyttärelle – ja hevosille. Hevoset ovat Ann-Marin ja tyttäriensä yhteinen intohimo. Ann-Mari aloitti ratsastamisen 4-vuotiaana. Tallin tomut karisivat saappaista yli 20 vuodeksi, mutta kun hän pisti jälleen nenänsä tallille, ei hän sieltä malttaisi olla poissa ollenkaan.
(Tiedot Kaarina-lehden verkkosivuilta.)

Ann-Mari: Minä hoitelen yritysten ilmoituksia.

Miten olette Tessan kanssa jakaneet työkentän, kun teette samaa työtä?

A-M: Meillä on omat asiakkaat, eli olemme jakaneet asiakkaat.

Miten kauan olet ollut Kaarina-lehdessä?

A-M: Olen Kaarina-lehden pitkäaikaisimpia työntekijöitä, olisiko siitä jo 15-17 vuotta aikaa, kun aloitin. Välillä olin pari vuotta pois, kun tytöt aloittivat koulun.
Ja kun minulla on myös hevoset niin lähellä sydäntä ja ne tarvitsevat minua, niin sovittiin, että teen työtä etänä.

Kaarina on kasvava kaupunki, ihania yrittäjiä, ja Kaarina-lehti on hyvä tuote ja hyvä työpaikka. Olen niin pitkään ollut lehdellä töissä, että yrittäjät ovat tulleet ystäviksi. Jos he soittavat, enkä heti vastaa, niin tietävät jo, että olen todennäköisesti hevosen selässä tai tallilla ruokkimassa.

Hyvät kaupat voidaan tehdä vaikka viikonloppuna. Esimerkiksi Kaarinan apteekkari Helena Lehtinen, joka on hyvä ystäväni, sanoo aina, että hän ei vaan kerkiä päivällä, soitellaan sitten illalla tai viikonloppuna, ja sovitaan esimerkiksi seuraava vuosi ja sen sopimukset.

Asun Liedossa ja minulla on kaksi omaa hevosta ja 13 hevosta täyshoidossa. Olen syntyperältäni turkulainen ja suku on Piikkiöstä. Olen asunut saaressa Harvaluodossa 10 vuotta ja Kaarinan keskustassa 10 vuotta ja nyt sitten Liedossa 5 vuotta. Kun suku on täysin Piikkiöstä kotoisin, niin on tavallaan kotikenttäetu, kun päivittäin työskentelen paikallisten yrittäjien kanssa.

KAARINA-LEHTI 35 V. SITTEN

Kaarinalaisten kotien postilaatikoihin kolahti 12.9.1985 uusi lehti: Kaarinalainen. Painosta oli tullut ensimmäinen oman paikkakunnan lehti Kaarinassa. Tosin seuraavassa numerossa nimi vaihtui Kaarina-lehdeksi. Nimi Kaarinalainen sattuikin olemaan varattu sosiaalidemokraattien kunnallisjärjestön lehdelle.

Kaarina-lehti ilmestyi aluksi vain kerran kuussa ja jaettiin koteihin ilmaiseksi. Lehti alkoi ilmestyä kerran viikossa vasta vuoden 1986 alussa, ja tilauslehdeksi se muuttui seuraavana vuotena.

Vanha paikallislehti Kaarinalainen

35 vuotta sitten Kaarinassa ei ollut vielä Alkoa, kuten Kaarinalainen kertoi jo ensimmäisessä kannessaan, mutta viimeinkin paikkakunnalle saataisiin oma katsastusasema. Kaarinan terveyskeskuksen harjakaisia oli juuri vietetty ja Littoisten monitoimitalo vihitty käyttöön. Turku–Helsinki-moottoritien tulosta käytiin debattia. Päivähoitopaikkoja ei silloinkaan ollut tarpeeksi. Vuosikymmenen kestänyt vääntö Hovirinnan kartanon kohtalosta oli tullut päätökseen. Kartano päätettiin peruskorjata – joskin jo seuraavana vuonna kartano päätettiin sittenkin purkaa sen huonokuntoisuuden vuoksi.

(Maria Kesti, Kaarina-lehti)

KAARINA-LEHDEN VINKIT YRITYKSILLE

Eli miten saat tiedotteesi varmemmin lehteen:

Maria: Monet yritykset laativat toiminnastaan ja yrityksensä muutoksista hienot tiedotteet ja laittavat ne someen. Sitten ollaan äkäisiä, miksi paikallislehti ei huomioi - lehteen itseensä ei ole otettu yhteyttä. Käytännössä silloin lukijat tietävät asiasta samaan aikaan kuin mekin, tai me emme välttämättä tiedä mitään. Joka tapauksessa saisimme jutun ulos vasta viikon, parin viiveellä, joten keskitymme mieluummin aiheisiin, jotka ovat lukijoillemme aidosti uusia.

Marssijärjestyksen voisikin kääntää niin, että ensin ollaan yhteyksissä oman paikkakunnan lehteen ja vasta myöhemmin ryhdytään sometukseen. Silloin kaikki voittavat: sekä uutinen että yritys saavat mahdollisimman paljon ihmisten huomiota.

Taina: Myös ikävistä asioista voi kertoa itse ensimmäisenä. Silloin pystyy vaikuttamaan siihen, miten niistä kerrotaan.
Heinimaija: Yrityksistä on aivan mielettömän mielenkiintoisia juttuaiheita, mutta se missä yrittäjillä olisi parantamiseen varaa on, että miten esittää jutunaiheet. Kannattaa miettiä joku sellainen näkökulma, jolla erottuu joukosta. Joku kiinnostava yksityiskohta, mitä yrityksessä tehdään eri tavalla ja lähestyä sen kautta. Se herättää heti kiinnostuksen ja yleensä myös uutiskynnyksen.

Maria: Huomaa, että Kaarina on yrityspaikkakunta. Meidän lukijamme ovat kiinnostuneita yrityksistä ja moni lukija on itse yrittäjä. Sen huomaa usein, kun miettii, että onkohan kannattavaa laittaa jotain pientä yritysjuttua ja sitten se saakin valtavasti kiinnostusta osakseen.